Ylimielisyydestä sopimisen ja luottamuksen ilmapiiriin

Y

Kansanedustajat ovat luottamustehtävissä. Käsittämätöntä on ollut istuvan hallituksen suoranainen ylimielisyys ja näennäinen yhteistyö eri tahojen kanssa koko kansaa koskevissa isoissa päätöksissä.  Arkipäivää tuntuu olevan heikommassa asemassa olevien yli puhuminen ja syyn heikosta tilanteesta lähtökohtaisesti jokaiselle yksilölle itselleen vierittäminen. Eihän mitään eduskuntaa, yhdessä tekemisen ja sopimisen kulttuuria tarvittaisi ollenkaan jos täällä vaan jokainen huolehtisi omista asioistaan.

Kysymykset ovat aina moninaisempia, riippuvaisia laajemmista kokonaisuuksista, rakenteista, historiasta, jokaisen lähtökohdista sekä usein sattumankin varaisista yksilöllisistä elämänpoluista.

Ihmisarvoa alentavat puheet, heikompiosaisia kurittavat raukkamaiset päätökset ja jopa asiantuntijoita paremmin tietämisen kulttuuria on ollut käsittämätön ja välillä suorastaan epäuskoista seurata. Autoritäärisiä, mutu-pohjalle perustettuja ihmisiä suoraan syrjäyttäviä kyttäys- ja rankaisuaparaatteja on aika helposti runnottu lainsäädännössä läpi.  Voiko  rakkaassa isänmaassa tapahtua tällaista?

Keitä varten päätöksiä tehdään? Minusta on kirkkaana pidettävä mielessä se, että ensisijaisesti tulee turvata heikoimmassa asemassa olevien mahdollisuudet ihmisarvoiseen elämään. Kaikilla tulee olla todellinen oikeus uskoa parempaan tulevaisuuteen. Nämä asiat tuntuvat meille monelle suorastaan itsestäänselvyydelle.  Päätöksenteossa olen huomannut, ettei aina niinkään.

Palataan sopimaan yhdessä, pyritään hankkimaan parasta saatavilla olevaa tietoa ja pyritään pitämään sopimuksista kiinni. Ennen kaikkea, kunnioitetaan toisiamme.  Lähtökohtaisella luottamuksella meihin kansalaisiin nähden voidaan luoda ilmapiiri, jossa jokainen voi tuntea vapautta, käyttää voimavaransa turvallisen oman elämän, tulevaisuuden ja yhteiskunnan rakentamiseen.

About

You may also like...

Comments are closed.