Palvelut kaikille, ei harvoille.

Hyvinvointipalveluiden järjestäminen on ollut laaja ja erityinen kokonaisuus pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa. Se ei ole vain kuluja järjestettävistä palveluista veronmaksajille vaan niin paljon enemmän. Taustalla on ollut se periaate, että jokaisen hyvinvoinnista huolehtimalla myös yhteiskunta menestyy.

Kansalaisilta kerättävien veroilla saadaan hyvinvointia lisääviä ja ylläpitäviä palveluita. Suurin osa niihin käytettävistä euroista kuluu ihmisten palkkoihin. Nämä rahat eivät kuitenkaan katoa tässä vaiheessa mihinkään mustaan aukkoon. Palkoista ne palaavat takaisin kotimaiseen kysyntään ja verotuksen kautta palveluiden rahoittamiseen.  Julkiset palvelut siis oikein hoidettuna työllistävät, takaavat tasaista tulonjakoa, rakentavat hyvinvointia kestävästi, kun niihin käytetyt rahat jäävät mahdollisimman hyvin Suomeen ja palaavat jälleen takaisin veronmaksajille ja palveluiden rahoitukseen. 

Ristiriita ja epäjatkuvuus syntyy kun palveluita suuressa mittakaavassa järjestävät erityisesti isot ylikansalliset yritykset, joiden pääasiallisena tarkoituksena on tuottaa voittoja omistajilleen ja joiden kunniallinen verojenmaksuhalukkuus on lähinnä suunnittelua. Valtion ja kuntien velkaantumisessa tulisi tämä verovajetta aiheuttava asia ottaa hyvin vakavasti huomioon. Nämä ovat osaltaan aloittaneet ja jatkavat hyvinvointivaltion alasajoa, ihmisten eri-arvoistamista ja julkista velkaantumista.

Julkisesti tuotetuissa palveluissa on monia hyviä puolia kuten se, että ne ovat aina julkisia ja avoimesti arvioitavia ja meillä on demokratian kautta mahdollisuus vaikuttaa niihin. Tämä on tärkeä seikka, kun puhutaan palveluiden laadusta ja sen takaamisesta.

Yksityisesti tuotettuja palveluita on toki joskus ihan perusteltua käyttää. Viime vuosina vaan järjenkäyttö on tästä hävinnyt ja vaikuttaa siltä, että vimma yksityistää palveluita ja myydä yhteistä omaisuuttamme on samaa luokkaa kuin entisessä naapurissa se oli menneinä aikoina yhteisomistukseen. Ikävintä ja totuus on, että palveluita tarvitsevat ihmiset ovat joutuneet kärsimään tästä.

Sähköverkot ovat hyvä esimerkki sellaisista keskeistä toiminnoista, joissa valtion omistus olisi perusteltua. Nykyisistä järjettömistä sähkösiirtohinnoista kärsivät kaikki sähköä käyttävät, yksittäisten kansalaiset, elinkeinoelämä sekä toki julkinen hallinto itse.

Liian monta huonoa esimerkkiä löytyy (sekä lisää suunnitellaan) järkevien julkisten omistusten myymisistä, joista on vain aiheutunut lisämenoja kaikille.

About

You may also like...

Comments are closed.