Viimeaikainen, erityisesti oikeiston esiin nostama keskustelu normien purkamisesta tai julkisen sektorin rajusta supistamisesta on huolestuttanut. Varsinkin näin, koska julkisen talouden koosta puhuttaessa on käytetty osin harhaan johtavia suhdelukuja. Itsestäänselvyytenä pidän sitä, että normien tai hallinnon järkevöittäminen on kansanedustajien ja byrokraattien normaalia työtä, eikä vaalityön ohjelmanumero. Ajojahdin taustalla on valitettavasti nähtävissä oikeiston ajamia kylmiä arvoja paljon enemmän, kuin halutaan antaa ymmärtää.
Julkinen sektori on todistetusti ainut tunnettu demokraattinen työkalu rajata sattumanvaraisesti toimivien vapaiden markkinoiden toimintakenttä turvalliseksi, niin ihmisille kuin ympäristölle. Samalla se on ainut todistettu tae ihmisarvoisten ja tasa-arvoisten mahdollisuuksien parantamiseksi. Tämä on lopulta hyödyksi myös markkinoille itselleen, koska oikein toimiessaan ehkäisee nykyisen kaltaisen, markkinoiden pahoista ylilyönneistä aiheutuneen maailmanlaajuisen talouskriisin syntymistä ja auttaa erityisesti siitä elpymistä.
Pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden rakenteet on tehty edistyksellisellä politiikalla. Siinä perinteiseen konservatiiviseen talouspolitiikkaan erona on ollut mm. talouden ohjauksen merkityksen oivaltaminen ja ihmisten perustarpeiden kunnioitus. Kyseessä on kokonaisvaltainen tapa toimia, josta on nyt pitkän oikeistovallan jälkeen tullut entistäkin tarpeellisempi. Miksi ihmeessä porvarit haluavat kilvan näistä yhteiskunnan hyvistä rakennuspalikoista eroon? Uudistamisen mantralla todellisuudessa haetaan siis taantumusta. Itse teen töitä perusparannuksen eteen, jossa aiempi malli korjataan ja tehdään siitä pikkaisen ehompi kuin ennen.
Nyt jos koskaan, on julkisella sektorilla ja sen palveluksilla on tarvetta tämän ajan haasteisiin vastaamisessa. Tarvitaan uutta työtä ja toimeentuloa talouskriisistä nousemiseksi sekä hyvinvoinnin takaamiseksi myös tuleville sukupolville. Samaan aikaan ekologiseen kriisiin on vastattava. Käytännössä se vaatii uutta teknologiaa, osaamista ja ajattelua, niin itse teolliseen valmistamiseen, valmistettaviin tuotteisiin kuin niiden käyttökohteisiin. Osa nykyisestä kulutuksesta on järkevää suunnata saastuttamattomiin sekä työllistäviin ei-julkisen sektorin palveluihin.
Halpatyöllä emme pysty pienenä kansana kilpailemaan, vaan julkinen sektori on se työkalu, jolla nämä aikamme ongelmat on mahdollisuus kääntää tulevaisuuden työksi. Menestyksen resepti syntyy siitä, että julkisesti huolehditaan edelleen korkeatasoisesta osaamisesta aina varhaiskasvatuksesta lähtien. Yhteinen panos tutkimukseen ja kehittämiseen on myös tärkeää. Julkisia investointeja valtionyhtiöiden, mahdollisesti uusienkaan sellaisten kautta ei tule pelätä, vaan nähdä ne ainutlaatuisen hyvinä mahdollisuuksina taata työtä ja yrittäjyyttä maahan. Näin on mahdollista saada aikaan oikeasti uusia puhtaan teknologian innovaatioita, joille on maapallolla nähtävissä tällä hetkellä rajaton kysyntä ja kestävä pohja tulevaisuuden moninaiselle työlle ja hyvinvoinnille.
