Eriarvoisuus syntyy ihan itsestään, mutta sen ehkäisy vaatii jatkuvia ponnisteluja.
Hämeenlinnan lasten ja nuorten lautakunta teki 16.9.2014 kokouksessa päätöksen varhaiskasvatuksen palvelusetelin käyttöönotosta. Henkilökohtaisesti jätin tästä päätöksestä eriävän mielipiteen, koska mielestäni meidän tulee kaikin tavoin välttää päätöksiä, jotka lisäävät eriarvoistavaa kehitystä ja kaventavat vaikutusmahdollisuuksiamme omiin asioihimme tulevaisuudessa.
Erityisen tärkeänä näen tämän asian lasten kohdalla, jolloin annetaan eväät tulevaisuuteen ja yhteisön jäsenenä toimimiseen sekä siihen luottamiseen. Toki päätös vaikuttaa osaltaan myös esim. pienipalkkaisen naisvaltaisen alan työehtoihin, niitä heikentäväsi ja sitäkin kautta eriarvoisuutta lisäävästi.
Perusteena palvelusetelin käyttöönottopäätökselle ovat lähinnä kaupungin säästyminen päiväkotien investoinneilta ja sen väitetty, joskin hyvin minimaalinen edullisuus. Rahan ollessa tärkein asiaan vaikuttava tekijä, ollaan jo metsässä. Lisäksi olen toista mieltä edullisuuden kanssa, asiat kun voidaan laskea niin monella tapaa ja eri laajuisesti.
Sosiaalisen pääoman merkitystä ei voi olla korostamatta europääomaan verrattuna. Mitä varten maksamme veroja ja mitä varten meillä on valtava hallinto olemassa? Ei kai vain siksi, että annetaan kaupunkilaisille seteli, jolla käytännössä omalla vastuulla vastataan palvelun ostamisesta ja laadusta itse. Yhdenvertaisuutta ei palveluseteleillä kannata kovin haikailla, edes kalliilla tehottomilla virityksillä. Kaikki lapset ja perheet eivät voi palvelusetelipäiväkotiin todennäköisimmin päästä, erityisten tarpeiden, toisin sanoen, henkilökohtaisten ominaisuuksien vuoksi.
Pelkästään kaupungin talouden näkökulmasta muiden kuin ns. normaalien lasten hoitaminen yksityisellä puolella tulisi aivan liian kalliiksi. Kuten tiedämme, kunnallisessa palvelutuotannossa ei tätä ongelmaa ole. Toiminta on läpinäkyvää, avointa ja sen sisältöön voin jokainen kaupunkilainen vaikuttaa.
Mitä tulee investointeihin, niin muihin kuin tärkeimpiin perustarpeisiin liittyviin hankkeisiin on näyttänyt löytyvän kovin helpostikin rahaa.
Suomessa ja muissa pohjoismaissa ollaan oltu hyvin edistyksellisiä ja vanhemman sukupolven ansiosta rakennettu hyvinvointivaltio ja sen palvelut. Niiden luoma yhtenäisyys on ollut maamme menestyksemme ja yhteiskuntarauhan perusteena. Oikeastaan aika surullista on nähdä siitä nauttineen sukupolven lyhytnäköisyys ja näköalattomuus sen taannuttamistalkoissa monella rintamalla.
Hyvinvointivaltiota ja sen palveluita ei voida viedä uudelle ajalle niillä taantumuksellisilla keinoilla, jotka ovat meidät muista paremmiksi erottaneet. Tarvittaisiin todellista tulevaisuuteen luotaavaa katsetta ja niitä arvoja, joilla on mahdollista jokainen päätös perustella tai sitten ei. Tarpeen olisi kehitellä ratkaisuja, joissa ei perusarvoja esim. yhdenvertaisuudesta tai sosiaalisesti kestävästä kehityksestä tarvitsisi ensimmäisessä mutkassa talloa.
Lautakunnassa nyt hyväksyttyä palveluseteliä on yritetty toistuvasti saada läpi viime valtuusto kaudesta asti. Jostain syystä mielessäni on pyörinyt Goebbelssin lanseeraama toimintamalli asioiden läpi viemiseksi.
Irma Taavela
lasten ja nuorten lautakunnan 1. vpj
valtuutettu ( vas.)
(Tämä kirjoitukseni on julkaistu Hämeen Sanomien mielipidepalstalla 24.9.2014)
