Kertakäyttökulttuurista kohti yhteisöllisyyttä

Vasemmistoliitto valmistelee parhaillaan avoimena kansalaistyönä toteutettavaa ja konsulttivapaata visiota punavihreästä hyvinvointivaltiosta. Se on tarkoitus hyväksyä ensi kesän puoluekokouksessa Tampereella. Tässä omaa oheistuotantoani kyseisen asiakirjan valmistelutyöhön liittyen.

Ikä-ihmiset on luvallista sulkea kalterihäkkeihin lajityypillisesti epäluonnollisiin olosuhteisiin. Edistyksellisessä yhteiskunnassamme arvostettuja hyveitä ovat sivistyneet tavat veronkiertoon, kiristykseen, uhkailuun tai vaikkapa koronkiskontaan. Nämä ovat tulosidonnaisia oikeuksia, jossa pienet yrittäjät pidetään kyllä ruodussa tarkalla kontrollilla.

Nokinta lisääntyy huolestuttavasti virikekasvattamoissa. Possut ja naudat pakenevat tehotuotantoa hevosiksi. Elintarvikkeiden alkutuottajien saamat korvaukset ovat mitättömän pieniä siihen verrattuna, mitä alati köyhtyvä iso kuluttajajoukko saa maksaa tuotteistaan kaupan kassalla.

Kassalla työtätekevä saa työntekonsa lisäksi pyytää bonuksensa sosiaalitoimistosta toimeentulotuen muodossa tai Pelastusarmeijan työnantajansa antamilla lahjoituksilla toimivasta leipäjonosta.

Vihervasemmistolaiset suostuvat kaiken maailman rikkidirektiiveihin ja palkansaajat kehtaavat pyytää lisää palkkaa. Työt siirretään edullisemman työvoiman maihin, jossa työntekijät painavat hommia henkensä kaupalla.

Kasvava joukko köyhtyviä saa yhä vapaammin valita hyvinvointipalvelunsa saatavuuden sen mukaan, sattuuko olemaan rahaa vai ei.

 

Hyvinvoinnin takana saastetta ja katastrofeja

Tiedämme. että ilmasto lämpenee huippuvauhtia ja, että nykyisillä luonnonvaroja turmelevilla kulutustottumuksillamme tarvittaisiin pikatoimituksella muutama uusi maapallo.

Nämä tosiasiat jäävät helposti unholaan, koska tämä ”hyvinvointia” tuova talous, mukavuusalue tai kaiho ympäristörikoksilla ostettuun onnellisuuteen. Saastuttavasti syntyneestä elintasosta ei haluta tai voida erinäisistä syistä luopua.

Nykyisestä taloudesta hyötyy vain kymmenen prosenttia maapallon väestöstä, jolla on maailman varallisuuksista 85 prosenttia.  Mikä olisikaan muutoksen voima, jos me loput 90 prosenttia päättäisimme rippeistä taistelun sijaan, laittaa lopun tälle kestämättömälle kierteelle?

Itkua, parkua, saastetta, sairauksia, ilmaston lämpenemistä, luonnonkatastrofeja, nälänhätää ja konflikteja. Niistä on tämän päivän taloudelliseen kasvuun perustuva hyvinvointimme tehty.

Kristuksen, vapahtajamme syntymäpäivänkin aikoihin televisiosta kuuluu ja näkyy alati mm. ”hämmästyttävä kilpailu” vai pitäisi suomentaa ”hämmästyttävä ihmisrotu” ja ”vain vahvin selviää”.  Mikähän olikaan se, joka erotti ihmisen muista eläimistä?

 

Viherpesusta todelliseen kestävään kehitykseen

Pelkällä positiivisella asenteella ei tilanne muuksi muutu, tarvitaan myös positiivisia tekoja.

Viherpesuista todelliseen kestävä kehitykseen siirtyminen edellyttää, että talous on vain apuväline parantaa ympäristön ja ihmisten tilannetta sekä keskinäistä oikeudenmukaisuutta.

Jos joku väittää näin jo tehtävän, mutta samalla haluaa vaikkapa saastuttavalle yksityisautoille lisää parkkitilaa, voimallisen joukkoliikenteen kehittämisen sijasta, on pihalla kuin lumiukko.  Samoin pitkän tähtäimen demokraattista liikkumavaraa tai kestävyysvajetta parantavat monikanavaista rahoitusta nauttivat ylikansalliset hoivayritykset yhtä paljon, kuin villavaatteet sopivat päälle, kuuman kuivausrumpukäsittelyn jälkeen.

 

Uusiutuvien materiaalien käyttö avainasemassa

Hyväksi todettu Keynesiläinen elvytyspolitiikka vaatii tarkennuksia. Pelkän talouden vuoksi elvytys ei riitä. Elvytystä pitää kaikilla sen tasoilla kohdentaa hiili- ja ympäristöjalanjälkeämme pienentävään ja yhteiskuntavastuulliseen talouteen.

Energiankulutusta pitää vähentää ja siirtyä sen tuotannossa vähitellen kokonaan uusiutuvien luonnonvarojen käyttöön.  Työtä ja toimeentuloa näillä toimialoilla kyllä riittäisi monille.

Elintasovaatimuksiamme tyydyttämään tarvitsemme jatkossakin materiaa, jossa uusiutuvien materiaalien käyttö ja kierrätys ovat avainasemassa.

Kertakäyttökulttuurin voimme kaiketi kaikessa sovussa vaihtaa ihmisten keskinäisten läsnäolon ja todellisen onnellisuuden mahdollisuuksien lisäämiseen.

Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.