Hämeenlinnan varhaiskasvatus- ja kouluverkon parantamisesta

Lasten ja nuorten lautakuntaan tulee ensi tiistaina 20.5. ja seuraavan kerran kesäkuussa, odotetusti paljon keskustelua ja palautetta synnyttänyt suunnitelma Hämeenlinnan keskusta-alueen varhaiskasvatuksen kuin kouluverkon uudistamiseksi.

Haluan omalta osaltani ko. lautakunnan jäsenenä ja valtuutettuna tuoda subjektiivista omaa näkemystäni tilanteeseen näin blogin muodossa. Eri näkemysten välinen keskustelu ja erilaiset ratkaisuvaihtoehdot ovat aina hyödyksi ja varmasti tässäkin asiassa tulevat jalostamaan tehtäviä päätöksiä positiivisesti. Näkemystäni haluamalleni päätökselle en ole antamassa, ainoastaan joitain tulevien päätösten pohjana toimivia ajatuksia.

Ymmärrettävästi nyt mieliä askarruttava ja hämmentävä tilanne on lähtenyt liikkeelle tosiasiasta, ettei nykyinen meno keskustan tilojen suhteen voi jatkua. Kouluja suljetaan, monien terveys vaarantuu, lapset kulkevat vuosia ”evakossa” ja niukoista resursseista käytetään suhteettoman paljon kaikkeen tähän. Tilanteessa ollaan koko ajan pari askelta jäljessä. Lautakunnan kuin valtuuston tehtävä on kuitenkin strateginen ja sen tulisi olla askeleen edellä ja päättää asioita riittävän pitkälle tulevaisuuteen katsoen. Asiat ovat osan tiloista suhteen siinä tilassa, että tapahtua pitää alkaa ja pian. Muutoksessa on aina mahdollisuus, samoin tässäkin tapauksessa. Pelkkien fyysisten rakenteiden lisäksi on nyt mahdollisuus parantaa sisältöön liittyviä rakenteita.

Haluan painottaa, että kyseistä uudistusta ei tulla tekemään säästösyistä, vaan poikkeuksellisesti koko maan mittakaavassa, Hämeenlinna tulee investoimaan näihin peruspalveluihin lähivuosina arviolta 40 -50 miljoonaa euroa. Kaupungin luottamushenkilöt ja virkamiehet ovat yhteisellä tahdolla ottaneet tämän asian tosissaan ja lähteneet hakemaan surkeaan tilanteeseen parannusta, samalla ja erityisesti tulevaisuuden tarpeet huomioiden. Missä tahansa päätöksenteossa kuten tässäkin, on eri osa-alueita joita tulee huomioida yhdessä kokonaisuutena. Yksi osa-alueista on erityisesti lasten ja nuorten tasapuolinen kohtelu kehitys – ja ikätasoon nähden. Tämä ei voi mahdollistaa itseisarvona erityisasemaa kenellekään tai millekään.

Saadussa palautteessa on tullut esiin monta asiaa, yhtenä on kritisoitu suunnitelmien keskeneräisyyttä. Sitä niiden minusta on tässä vaiheessa vähän oltavakin ja erityisesti homepommin koko ajan tikittäessä. Lautakunnan ja valtuuston on päätettävä strateginen karkean linjan suunta, jotta on järkevää siirtyä tarkempaan ja kohdennettuun suunnitteluun. Ei ole viisasta laittaa tässä vaiheessa yhden päiväkodin tai koulun peruskorjauksen verran rahaa suunnitelmiin, jotka eivät lopulta kuitenkaan auta peruslinjoista päättämiseen. Missään päätöksessä ei kai voi miellyttää kaikkia, vaikka mahdollisimman monia yritetäänkin. Strategisia päätöksiä on mahdollisuus aina tarkastella uudelleen. Meneillään olevaa tilannetta voisi kuvata pitkäkestoisella prosessilla, jolla on eri vaiheita ja haluttuun suuntaan askel askeleelta vieviä toimia. Se, että nyt ehkä tapahtuu asioita isolla rytinällä, tarkoittaa sitä, että normaalit ajanmukaiset, kerrallaan pienet muutokset on aiemmin jäänyt tekemättä.

Lasten ja nuorten lautakunta on pitänyt ohjenuoranaan mm. lapsen ja nuoren hyvää päivää, tulevaisuuden kasvuyhteisöjä sekä yhteisöllisyyttä, että yhdenvertaisuutta. Perusteena kaupungin jakoa palvelualueisiin ja niiden yhdistyvää hallintoon on elämän eri nivelvaiheiden yhteenliittäminen siten, että niillä ei ainakaan luotaisi syrjäytymistä vaan nimenomaan ehkäistäisiin sitä. Tarkoitus on  siirtyä  kalliista ja pirstaleisesta asioiden hoidosta, entistä kokonaisvaltaisempaan lasten- ja nuoren kehityksen huomioimiseen ja tukemiseen.

Elämänkaariajattelun käytännön toteutuksessa löytyneitä kadonneita ja kaikille kuuluvia helmiä on ollut saada takaisin eri ikäluokkien ja sukupolvien yhteistyössä syntyvää yhteisöllisyyttä ja yhteenkuulumista. Näiden on todettu lisäävän selkeästi kouluviihtyvyyttä, jolla taas on suora yhteys oppimiseen ja sen suurimmalta osaltaan mahdollistavaan motivaatioon. Tutkimusten mukaan kouluviihtyvyys ei ole keskimäärin maassamme kovin hyvää.

Iso koulu vastaan pieni koulu eivät ole minusta suoraan relevantit vastakkainasettelun mallit.  Tärkeämpää on huomioida riittävän pienet ryhmäkoot, osaava, riittävä ja motivoitunut henkilökunta, positiivinen yhteistyö perheiden kanssa sekä oikeissa olosuhteissa kehittyvä ja syntyvä aidosti välittävä ilmapiiri.

Tulevaisuuden kasvuyhteisöillä voitaisiin ehkä ajatella tarkoitettavan niin yksitäisten ikäryhmien kasvuun ja oppimiseen tähtäävien toimien parantelua. Osana sitä on eri ikä- ja muiden ryhmien luontaisen keskinäisen yhteistyön lisäämistä, sekä eri hallinnonalojen työn parempaa yhteen toimimista.

Tästä voitaisiin ehkä käyttää myös nimeä  Pisa-palkittu peruskoulu 2.0 – laajennettu versio 1.0.

Varhaiskasvatuksella on suuri merkitys yhdenvertaisuuden lisäämisessä ja syrjäyttämisen ehkäisyssä

Ensimmäisissä versioissa kouluverkon uudistamissuunnitelmia varhaiskasvatuksen tarpeet oli jätetty pois tai määritelty yksityisten toimijoiden puolesta hoidettavaksi. Tällä lähinnä tarkoitettiin kaiketi palvelusetelin tuomista kaupungin varhaiskasvatukseen. Yritän puolestani tuoda esiin sitä, miksi koko palveluverkkouudistus tai eheiden ja ylevien tavoitteiden kasvupolkujen rakentaminen jää täysin torsoksi ilman vahvasti omaan palvelutuotantoon nojaavaa varhaiskasvatusta.

Varhaiskasvatuksen, jota kodeissaankin lastaan hoitavat vanhemmatkin suorittavat, merkitystä erityisesti ennen esikouluvuotta, ei voi olla korostamatta esim. lapsen myöhemmän kehityksen, syrjäytymisen ja yhdenvertaisuuden kannalta. Tämän ymmärtäminen vaatii kasvatustietoisuutta, jossa ihan ensimmäisillä vuosilla on kaikkein suurin merkitys myöhempään elämään. ”Mitä pienempi lapsi kyseessä, sen isompia satsauksia tarvitaan”. Eräässä kouluverkkouudistusta käsittelevässä mielipiteessä kerrottiin seuraavaa: ” Sitran raportin 75 mukaan äidin keskimääräistä korkeampi koulutustaso vähentää koulun syrjäytymisriskin suhteellista osuutta.” Tämä toteamus varmasti pitää paikkansa, mutta ei kuitenkaan kerro niitä seikkoja jotka tarkalleen ottaen johtavat ihmisiä syrjivään ja syrjäyttävään kehitykseen yhteiskunnassa, tai estävät kaikkia äitejä kouluttautumasti korkeasti.

Keskimääräistä paremmalla koulutuksella, on myös todennäköisesti keskimääräistä pienemmällä todennäköisyydellä työtön ja köyhä. Nämä seikat kun toteutuessaan syrjäyttävät aika helposti ja monta sukupolvea kerrallaan. Toisessa tutkimuksessa on todettu myös, että paremmin koulutettujen lapset saavat muita paremman koulun ”sietokyvyn” ja siksi menestyvät paremmin. Tosiasia on myös se, että n. 20% meistä oppii asioita eri tavalla kuin suuri enemmistö. Mistä kertoo se tosiasia, että vankiloihin päätyvistä 80% on eritavoin oppivia kuin valtaosa porukasta. Yleensä taustalla on nähtävissä selkeä varhaisvuosista lähtevä syrjivä polku, porukan ulkopuolelle jättäminen. Vahvat pärjäävät aina, tärkeintä on kai pitää niiden puolta, jotka siihen apua tarvitsevat.

Julkisen palvelutuotannon sisään on rakennettu tehokkain tunnettu laadunvalvonta, laaja-alainen vaikuttavuus ja esim. omistajien ääntä käyttäviä on mahdollisuus vaihtaa säännöllisin väliajoin. Lasten- ja nuorten joustavien kasvupolkujen suhteen omalla palvelutuotannolla on yhteinen suurempi päämäärä, jonka tuottavuus on helposti laskettavissa. Se pitää vain pitää osata katsoa osana koko yhteiskunnan toimintaa. Selvää on, että näihinkin peruspalveluihin käytetyt euro maksavat itsensä monin kerroin takaisin.

Mikä sitten hiertää palvelusetelissä?

Palveluseteli karkeasti selittäen tarkoittaa sitä, että yksityinen toimija hoitaa ko. toiminnan ja kaupunki myöntää palvelusetelin ko. hoitomuotoon hyväksytyille perheille. Palveluntuottajalla kuten millä tahansa yrityksellä on mahdollisuus valita asiakkaansa. Kaupunki ainakin nimellisesti valvoo ja asettaa ehtoja ko. toimintaan, palvelusetelin myöntämiseksi. Palvelutuottajan ja palvelua käyttävän välille muodostuu normaali kuluttajasuojalain piiriin kuuluva palvelunostosopimus, valitusmahdollisuuksineen eri oikeusasteisiin jne.

Palvelusetelin käyttöön ottaneeessa kunnassa selvitettiin ja todettiin niihin sijoittuneen paremman sosioekonomista tausta tulevia lapsia. Esim. erityistä tukevia lapsia ei juuri ole hoidettu palveluseteleillä, koska se olisi ollut kunnille liian kallista. Mihin tällainen eriytyminen sitten lopulta johtaa? Vitsa on väännettävä nuorena, niin myös esim. kiusaamisen ehkäisyssä, erilaisuuden hyväksymisessä. Asenteet opitaan moneen asiaan kotoa, mutta riittävän varhaisilla omakohtaisilla kokemuksilla on ennakkoluulojenkin ylisukupolvisesti periytyviin ketjuihin mahdollisuus vaikuttaa. Nykyisten koulukiusaamistilastojen valossa, erilaisuuden kohtaaminen ja yhteistyö erilaisten perheiden ja heidän lastensa kesken alkaessaan esikoulussa tai koulussa, alkaa auttamatta liian myöhään.

Perusteluina palvelusetelin käyttöönottoon ovat olleet investointitarpeiden väheneminen. Sinänsä hassu perustelu, koska investointien takaisinmaksua vastaava määrä näkyisi tietysti tulevien vuosien käyttömenoissa lisättynä yrityksen voittomarginaalilla. Samaan aikaan kaupungin oman palvelutuotannon kannettavaksi jäisivät koko kaupungin organisaatiosta ja konsernirakenteesta tippuvat kulut, jotka oman tuotannon kasvaessa taas jyvittyisivät pienempinä per yksikkökustannus. Mitä enemmän fiksusti johdettua julkista tuotantoa, niin sen edullisempaa se on siis.

Talouden näkökulmasta on minusta siis lyhytnäköistä säästämistä. No kuitenkin, tässä asiassa, jos missä täytyisi euroja pelkästään katsovien, kuin laajempia yhteiskunnallisia pitkän ajan vaikutuksia ymmärtävien, keskittyä laadulliseen puoleen. Se lopulta palvelee kumpaakin näkemystä. Hyvä laatuhan määritellään tietylle tasolle, jossa hajonta on mahdollisimman pientä.

Hyvä- kuin huono-osaisuus periytyvät ja lisääntyvät ihan itsestään. Siksipä juuri on joskus keksitty oiva tasapainotustyökalu – julkiset palvelut.

Mikäli hyväksymme selkeästi eri ominaisuuksin varustettujen tai eri sosioekonomisista taustasta tulevien eriarvoisuutta entuudestaan lisääviä mekanismeja peruspalveluissamme ja samalla laadun heikennystä, on kai vain ajan kysymys, koska ne tuodaan laajemmalti koko perusopetukseen. Isommissa  kaupungeissa tästä on nähtävissä jo selkeitä merkkejä, kuin myös epäilyjä  peruskoulun privatisointihaluista.

About

You may also like...

Comments are closed.